Tämä on esillä oleva artikkeli Sacred Sites Research Newsletter -uutiskirje Maaliskuu 2019 Kysymys.

Kirjailija: Jonathan Liljeblad

Alkuperäiskansojen oikeuksien nousu

Alkaa 1900-luvun jälkipuoliskolla ja jatkuu 1900-luvulle 21 st , maailmanlaajuisia toimia vauhtiin läpi eri keinoja tunnistaa ja puuttua käsite Alkuperäiskansojen oikeudet. Alkuperäiskansat ovat läsnä kaikkialla maailmassa, ja heidän olemassaolonsa on olemassa ennen nykyistä globaalia kansallisvaltiojärjestelmää. Jokainen kansallisvaltio on noudattanut omaa lähestymistapaansa alkuperäiskansojen kulttuureihin, vaihtelevat asteittain toimien välillä, jotka kattavat kirjon sovinnosta ja sovinnosta syrjäytymiseen ja suoranaiseen tuhoamiseen. Auktoriteetti, jolla kansallisvaltiot käsittelevät alkuperäiskansoja
kansat on sidottu Euroopan imperiumien historiaan 1648 Westfalenin rauha loi globaalin
Suvereniteetin omistaviin kansallisvaltioihin perustuva järjestelmä, jossa kansallisvaltiolla on yksinomainen määräysvalta
koko väestö, alue, ja resursseja sen rajojen sisällä.

Kansallisvaltioiden suvereniteetin käsitteellinen ensisijaisuus auttoi poistamaan alkuperäiskansojen sivilisaatiot
globaali järjestys ja alistanut heidät ei-alkuperäiskansojen valtaan, ensin siirtomaahallinnosta ja sitten
myöhemmin kansalliset hallitukset. Muutama viime vuosikymmen, kuitenkin, on isännöinyt erilaisia ​​liikkeitä eroon
kansallisvaltion suvereniteetin asema. Tällainen eroosio on tullut molemmista ylhäältä, merkityksessä a
kansainvälisten instituutioiden ja kansainvälisten sopimusten määrän nopea kasvu
kansainvälisten järjestelmien sääntöjen puitteissa, jotka kattavat monia kysymyksiä
alueilla, ja alhaalta, valtiosta riippumattomien sosiaalisten liikkeiden ja sosiaalisten verkostojen toiminnassa
ylikansallisesti edistääkseen erityisiä asioita kansallisvaltioita vastaan. Ongelmaalueiden ja syiden joukossa
on ollut alkuperäiskansojen aihe.

Suuri osa alkuperäiskansoihin kohdistuvasta kansainvälisestä huomiosta on keskittynyt alkuperäiskansojen oikeuksiin. Erityisen huomionarvoista oli työtä YK (UN) instituutiot, kuten ihmisoikeuksien
neuvosto (HRC), YK: n pakolaisasiain ihmisoikeusvaltuutetun (OHCHR), ja alkuperäiskansojen työryhmä (WGIP). Heidän ponnistelunsa johti muodostumista YK pysyvän foorumin
alkuperäiskansa-asioita (kun) ja artikulaatio alkuperäiskansojen oikeuksia kansainvälisessä oikeudessa, Sekä nykyisten
ihmisoikeussopimukset, kuten kansainvälinen taloussopimus, Sosiaalinen, ja kulttuurioikeudet (ICESCR)
tai alkuperäiskansojen oikeuksia koskevat asiakirjat, kuten Kansainvälinen työjärjestö (ILO) yleissopimus
Alkuperäiskansoista ja heimokansoista (Älä. 169) tai YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistus
Kansat (TIPPUA). Tällaisten laajojen globaalien ponnistelujen rinnalla on ollut enemmän aihekohtaista toimintaa, kuten
maailmanperintöluetteloon, jonka neuvoa-antavat elimet — International Center for Study of Preservation
ja palauttaminen kulttuuriomaisuuden (ICCROM), ICOMOS
(ICOMOS), ja Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN)– ovat antaneet ohjeita
edistää olemassaolon ja käyttämisen alkuperäiskansojen oikeuksien kulttuuri- ja luonnonperintöä.

Potentiaaliset Issues in alkuperäiskansojen oikeuksista

Suuri osa työstä alkuperäiskansojen oikeuksien eteenpäin halu ratkaista perinnöistä haittojen tehneet aikaisemmin alkuperäiskansojen sivilisaatioiden alla Westfalenin järjestelmään. Vaikka kiitettäviä, se on edelleen riittämätöntä. Jos taka tarkoituksena on päätöslauselman menneisyyden, niin se ei riitä toteuttamaan oikeuksiin perustuvaan järjestelmään. Yli rajojen oikeuksiin perustuvaa järjestelmää, siellä on enemmän tilaa maailmankatsomusten ulottuen näkökulmia peräisin eri arvoja, ainutlaatuisia kokemuksia, ja monipuolinen ajattelutapoja. Tällaiset ilmiöt ovat tärkeitä, koska ne ohjaavat päätökset eri kansojen siitä, miten he ymmärtävät elämän ja mitä he haluavat sen. pohjimmiltaan, he selittävät, miksi ihmiset uskovat mitä he uskovat ja miksi he tekevät mitä he tekevät. Näin, ne tarjoavat jonkinlainen käsitys siitä tarkoitukseen, ei vain suhteessa soveltamisen oikeuksia vaan tapa elää, että oikeuksia on tarkoitus suojella.
Työ oikeuksiin perustuvaa järjestelmää kantaa konfliktin riski siitä, että vahinkoa kärsinyt vaatii oikeutta
joko pysäyttääkseen havaitun aggression toiselta osapuolelta tai pakottaakseen jotakin parantavaa toimintaa
toinen osapuoli, viittaa toimiin sellaisen sävystä antagonization. Vaara konflikti vain edesauttaa haitallisten perinnöistä menneisyyden, mikä kuoppainen suurvaltojen ja myöhemmin kansallisten hallitusten
antagonistiset suhteet Alkuperäiskansat. Motivaatiota ratkaista perinnöistä menneisyyden
vaatii työn ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi konflikteja sijaan yllä tai yllytys sitä. Tuloksena, on tarpeen työskennellä syvemmällä tasolla tuoda Epäluontaisten ja alkuperäiskansojen näkökulmia yhteen.

Saamassa suurempaa Resoluutio

On esimerkkejä tällaisista erilaista tehtävää työtä. Sisällä kulttuurin ja ympäristön alan toimintatavat, a
lukuisia toimijoita työskentelevät rakentaa suhteita Epäluontaisten ja alkuperäiskansojen näkökulmia
helpottaa hallintajärjestelmät yli sivustot kuljettavat kulttuurin ja ympäristön merkitys paikallisella,
kansallinen, ja kansainvälisellä tasolla. Erityisen huomattava, maailmanperintöluetteloon järjestelmä on pyrkinyt edistämään
osallistumista alkuperäiskansojen toimijoiden päätöksentekoon nähden kulttuuri ja ympäristö
liittyvä Alkuperäiskansat, nivelletty periaatteita kuten itsemääräämisoikeus, ilmaiseksi ennen
tietoinen suostumus (Fpic), ja yhdenvertaista kohtelua hallintojärjestelmiin.

Täällä myös, kuitenkin, jotkut varovaisuutta on huomattava. Jos ne olisivat tehokkaita ratkaistaessa perinnöistä menneisyyden, Edellä pyrkimykset täytyy toimia vaalia suhteita sosiaalinen pääoma-, joka on, mielekkäitä suhteita, joissa luottamus, viestintä, ja tuttuus. Tämä ei viittaa siihen, että siellä on aina yksimielisyys, vaan pikemminkin tarjota perustan löytää keskinäisesti miellyttävä tuloksia tai muutoin, minimissä, keinona löytää rauhanomainen rinnakkaiselo. Kohti kestävää suhteita vaatii ponnisteluja käsitellä erilaisia ​​näkökulmia keskusteluun, kuten kannustamalla alkuperäiskansojen ääniä tulla kuulluksi rinnalla Epäluontaisten ääniä ja, vielä tärkeämpää, kuuntelu alkuperäiskansojen näkökulmia rikkaudeksi oikeassa sellaisia ​​muualta tuotuja niistä.

Heijastus yllä olevasta filosofiasta on kirja "Alkuperäiskansojen näkökulmat pyhiin luonnonkohteisiin": Kulttuuri, Hallintotapa ja Conservation (2019, Routledge, Jonathan Liljeblad ja Bas Verschuuren, toim.). Motiivi kirja on helpottaa itseilmaisun alkuperäisuskontojen kirjoittajat niiden vastaavia lähestymistapoja pyhiä luontokohteiden. Maailmanperintöluetteloon järjestelmä on pyrittiin malliin viime vuosina tukeakseen säilyttämisen pyhiä luontokohteiden, ja ponnistelut ovat kattoi pyhiä luontokohteiden Alkuperäiskansat. Suuri osa julkaistu teos, kuitenkin, suurelta osin peräisin Epäluontaisten kirjoittajat, ja niin johtaa jättämisestä alkuperäiskansojen asiantuntijat kirjoittavat alkuperäiskansojen kulttuureihin ja tuloksena syrjäytymisen alkuperäiskansojen ääniä näkökohdat oman perintö. Aiheena pyhien paikkojen kuljettaa arkaluonteisia, erityisesti tilanteissa, joissa se on keskeinen historiallisesti syrjään alkuperäis- viljelmät. Hengessä ratkaista perinnöistä menneisyyden ja löytää enemmän lupaava tulevaisuus, Kirjan tarkoituksena on asettaa sisäistä ääntä rinnalle Epäluontaisten työtä pyhiä luontokohteet ja näin rikastuttaa näkökohdat tällä alueella suojelutoimien. Kirjoittajat kannustaa muita joilla tavoitellaan samanlaiset tavoitteet ja tervetuloa keskusteluja tapoja tehdä niin.